JOHDA ITSEÄSI KRIISISSÄ

Teksti: Tiina Haapapuro / Kuva: Getty Images

Jokainen meistä käy jossain vaiheessa läpi jonkinlaisia kriisejä. Ne voivat liittyä arkielämään, kun siirrytään elämänvaiheesta toiseen.

Näitä tilanteita voi olla esimerkiksi pitkän koulujakson loppuminen, työelämään siirtyminen, uuden työn aloittaminen, vanhemmuus, täysi-ikäiseksi muuttuminen, vanheneminen. Ne voivat olla myös traumaattisia kriisejä, jotka usein syntyvät voimakkaan epänormaalin tapahtuman seurauksena, johon liittyy vahvasti tunnejärkytys. Järkytys voi olla niin suuri, ettei oma tunnekapasiteetti riitä sen käsittelyyn. (Mieli Ry, 2020.) Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi läheisen äkillinen menettäminen, itseä tai läheistä kohdannut onnettomuus tai muu traaginen tapahtuma. Traumaattinen kriisi voi aiheuttaa voimakkaan stressireaktion ja jopa lamaannuttavan tilan.

Mikä minä olen?

Minäkäsityksellä ja minäkuvalla on vaikutusta kriisin kokemisessa, käsittelyssä ja kriisitilanteen hyväksymisessä. Etenkin traumaattiset kriisit jättävät helposti pysyviä jälkiä omaan itseemme, ja niissä voidaan tarvita ammattiapua. Kun ihminen kohtaa muutoksen, hän voi kieltää tai torjua tapahtuneen, koska ei kykene käsittelemään muutosta. Kun hän toteaa tilanteen ja muutoksen olevan välttämätön, hän voi muuttua ahdistuneeksi ja vihaiseksi sekä kärsiä unettomuudesta tai depressiosta.

Heikommalla minäkuvalla varusteltu ihminen voi kokea muutokset henkilökohtaisena loukkauksena ja sen myötä uhriutua tilanteessa. Miksi juuri minulle käy näin, en minä tällaista halunnut? Kun ihmisellä on vahva minäkäsitys ja minäkuva, hänen kykenee kohtamaan erilaisia kriisitilanteita, jäsentelemään niitä, hyväksymään tulossa olevan muutoksen ja sopeutumaan siihen. (Aho & Laine 2002.)

Muutos voi hetken kuluttua tuntua jopa mielenkiintoiselta, ja ihminen haluaa tutkia muutoksen tuomia mahdollisuuksia On tärkeä tiedostaa, että aina emme voi valita minäkuvamme vahvuutta. Se muodostuu elämämme aikana kokemuksiemme ja temperamentin pohjalta. Kun tiedostamme omat vahvuudet ja heikkoudet, pystymme tarvittaessa pyytämään ja vastaanottamaan apua kriisien käsittelyyn. Minäkäsitystä ja minäkuvaa voi kehittää. (Aho & Laine 2002.)

Muutosvaihe luo yleensä sivuvirtoja, antaen perspektiiviä asialle ja antaen uusien näkökulmien myötä ideoita toiminnan sekä ajatuksien suuntaamiseksi ja kehittämiseksi. Traumaattisessa kriisissä, on tärkeää hyväksyä oman jaksamisen rajallisuus. Aina ei tarvitse olla vahva. Kriisiä ei tarvitse jaksaa yksin. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan auttaa kohtaamaan kriisin ja sen myötä tulevan muutokseen. Vanhasta, turvallisesta maailmankuvasta voi olla trauman tapahtuessa hankala päästää irti. Uuden opettelun lisäksi, pitäisi kyetä käsittelemään mielen ja ajatusmaailman järkkyminen, joka voi tuntua ylivoimaiselta.

Minäkehityksen kannalta on eheyttävää huomata omien voimavarojen kasvaminen kriiseistä kerta toisensa jälkeen. Itse olen oppinut ajattelemaan, että kaikella on tarkoitus. Inhoan edelleen muutoksia, mutta tiedän, että kriisin jälkeen on maailma taas avarampi ja värikkäämpi. Joudun kääntämään väkisin katseeni pois tutusta maisemasta. Uusi maisema voi tarjota jotain vielä enemmän. Muutoksen rajan ylittämisen jälkeen, voi herätä jopa lapsenomainen uteliaisuus uutta kohtaan. Ja näinhän ihminen toimii jo vauva-ajasta alkaen totutellessa esimerkiksi uuteen makuun: yhtä makua täytyy maistaa useamman kerran, että siihen tottuu. Ja yhtäkkiä, maku onkin paras kaikista.

Esimerkiksi itselleni haastavia ovat elämän syklin tuomat kriisit. Vaikka muutos olisi odotettu ja tiedostettu, muutoksen rajan ylittäminen on itselleni aina kriisi. En pidä muutoksista. Tämä johtunee hallinnan menettämisen tunteesta sen hetkisessä tilanteessa ja varmuuden hetkellisestä heikentymisestä uuden edessä. Etenkin kun tiedän muutoksen olevan tulossa, koen ajoittaista kiukkua siitä, että muutos on väistämätön. Uusi pelottaa, jännittää ja hermostuttaa. Vanhemmiten, olen oppinut henkisesti laittamaan silmäni kiinni, hengittämään syvään ja hyppäämään uuteen nenästä kiinni pitäen. Tiedän, että nousen pinnalle hetken räpiköimisen jälkeen. Se sukellus vain täytyy tehdä.

henkilö kantaa kriisi kiveä vuorella

Johda itsesi kriisistä

Pentti Sydänmaanlakka (FT, TkL, FM) on johtamisen pitkän linjan ammattilainen, joka on käsitellyt kirjoissaan ja artikkeleissaan laajasti mm. itsensä johtamista. Hän kirjoittaa artikkelissaan “What is Self-leadership”, kriisin kohtaamisesta. Monta kertaa pelkäämme tuntematonta enemmän kuin tunnettua, koska tuntematon on arvaamaton ja emmekä voi siten hallita sitä. Juuri tästä syystä kriisiä usein tarvitaan, ennen kuin voimme todella uudistaa itsemme. Sydänmaanlakka kertoo, että henkilökohtainen muutos on mahdollista, kun ihminen on joko kauhuissaan tai innoissaan.

Muutoksesta kannattaa tehdä paras ystävä. Muutos tarkoittaa pääsemistä eroon vanhoista ajatusten, uskomusten, arvojen, pelkojen ja tapojen tavoista, jotka eivät enää palvele. (Sydänmaanlakka, 2004.) Sydänmaanlakan huomio muutokseen kauhun tunteen vallassa, on mielenkiintoinen huomio. Kauhun tunne saa alkukantaisen selviytymisvaiston esiin. Kauhun tunteen vallitessa, selviytymisvaisto kehottaa ja aktivoi poistumaan tilanteesta muuttaen ympäristöä tarpeen mukaan.

“Minäkehityksen kannalta on eheyttävää huomata omien voimavarojen kasvaminen kriiseistä kerta toisensa jälkeen.”

Ongelmien kieltäminen, puhumattomuus ja asioiden käsittelemättä jättäminen vaikeuttavat kriiseistä selviytymistä. Ongelmien kohtaaminen, hyväksyminen ääneen, armon anto itselle kriisitilanteessa sekä kriisistä oppiminen, auttavat selviytymään. Ihminen ei voi edistyä tunnepuolella, mikäli hän peittelee tunteitaan.

Ikuinen kriisi

Muuttuva maailma on ikuinen kriisi. Kriiseistä selviytymiseen vaikuttaa niin läheisten tuki, minäkäsitys kuin kriisin hyväksyminen, käsitteleminen ja siitä irti päästäminen. Kriisejä ei voi välttää, niitä tarvitaan muutoksiin. Vuosi 2020 oli koko ihmiskunnalle merkittävä kriisin vuosi. Se toi valtavan määrän vakavaa sairastumista ja kuolemaa, taloudellista ja henkistä epävakautta, lamaantumista, epätietoisuutta. Nykyinen maailmamme on muutoksessa, ja olemme ylittäneet muutoksen rajan. Kriisin pahimmassa pyörteessä, tulee muistaa muutoksien tuomat mahdollisuudet. Selviytymisvaisto elää meissä kaikissa edelleen. Meillä itsellä on kaikki valta muuttaa meitä itseämme siihen suuntaan, kuin haluamme. Kriisi on kuin reseptin ainesosat. Voimme sekoittaa niistä muutoksen ja valmistaa siitä uuden maailman makuelämyksen. Maku vaatii vain totuttelua.

“Maailma on olemassa vain sinun silmissäsi – sinun käsityksessäsi siitä. Voit tehdä sen niin suureksi tai pieneksi kuin haluat.” – Albert Camus

Lähteet:

Sydänmaanlakka, P., (2004). What is Self – Leadership? Tutkimusartikkelit. Pertec Media. Saatavilla 3.12.2020 https://media.pertec.fi/userfile/files/files/Artikeli%20What%20is%20Self- Leadership.pdf

Aho, S., & Laine, K. (2002). Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Mieli Suomen Mielenterveys ry. (2020). Kun sairastun – kriisin vaiheet. Saatavilla 29.11.2020 https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/sairastuminen-voi-olla-kriisi/kun-sairastun-kriisin-vaiheet

Table of Contents

Liity postituslistalle ja saat hyödyllistä tietoa.  

Liity nyt, niin saat suoraan sähköpostiisi ajankohtaista tietoa, uusimpia uutisia ja osallistut eri arvontoihin. 

Sisällysluettelo
Kerro kavereille:

Liity postituslistallemme ja pysyt mukana menossa

Kerro mitä mieltä olit artikkelista? Älä unohda valita “julkaise myös Facebookissa” laatikkoa, jotta tuttusikin näkevät artikkelin. 

Jaa